Month: February 2016

Neljästoista – ajan suhteellisuus

Kuinka kauan olen ollut täällä? Pari päivää, viikon, kuukauden vai juuriko saavuimme? Tiedän kyllä mikä päivä on. Olen tehnyt jokaisesta päivästä harjoitusmuistiinpanot ja useita japanilaiseen kulttuuriin ja budoon liittyviä merkintöjä. Voin seurata päivittäisiä liikkeitäni, suuria ja pieniä, vuosienkin kuluttua. Ajan tajun menetykseen vaikuttaa monta asiaa; unirytmin vaihdos, uusi ympäristö, viikko- ja päivärytmin muuttuminen. Kotona käyn harjoituksissa kolme kertaa viikossa, täällä joka päivä vähintään kerran enintään kolme.

Toiset päivät ovat harjoituksien kannalta tapahtumarikkaampia kuin toiset. Yksissä harjoituksissa tehdään muutama harjoitus ja hiotaan yhtä ideaa pari tuntia. Toisissa taas tykitetään eteenpäin vauhdilla. Esimerkiksi tehdään lähes kaikki Eri Jime Gatan harjoitukset, puolet Chuuden Sabaki Gataa ja lisäksi joukko hanbo- sekä taijutsuharjoituksia joita en osaa vielä sijoittaa mihinkään ryhmään. Perjantaina oli sellainen päivä että yhdet harjotukset riittivät. Lauantaina piti taas ahmia kolmet harjoitukset. Tänään on hotellissa taas huoneenvaihtoharjoitukset, ehdimme Hatsumi-sensein harjoituksiin ja sen jälkeen on tarkoitus mennä katsomaan tulirituaalia temppelialuelle.

IMG_0349
Two thumbs up! Yoroi hombu-dojon shomenilla.

Kahdestoista – voimakas perusta

Eilen oli jälleen erinomainen treenipäivä. Kahdet harjoitukset ja molempien aiheena oli taijutsun perusta, Kihon.

Ensin olimme Hombu dojolla, jossa näimme miten uke hyökkäyksen vastaanottamisen jälkeen vaivattomasti voidaan soveltaa Kihon Happo -tekniikoita ja leikitellä ukella. Tärkeää näissä harjoituksissa on seurata opetusta ensimmäiset pari askelta ja sen jälkeen ratkaista tilanne jollakin esitetyllä esimerkillä tai muulla Kihonilla. Itse pyrin kokeilemaan kaikkia näytettyjä vaihtoehtoja ennenkuin sorrun miettimään omia ratkaisujani. Niitä ehtii pohtia kotonakin. Tärkeää oli myös välttää tarttumista ja puristamista, mutta silti suojata ja pitää uke kontrollissa.

Sen jälkeen marssimme Kashiwassa saamaan kertausoppia jalka-vartalo-käsi -työskentelyssä. Itselleni vaikeinta oli saada ajoitus kohdalleen, mutta opettajan ja harjoitusparini kärsivällisyyden ansiosta puurtaminen rupesi tuottamaan hedelmää. Harjoittelussa on myös kantavana teemana “dualismi”. In-Yo. Ylhäällä-eikun-alhaalla, Vasen – Oikea nosta koipea, Kakeru – Nuki, Kyo-Jitsu.

Kuva on Shimizu-puistosta jossa olimme tänään kävelyllä ja tekemässä muistiinpanoja eilisistä harjoituksista.

Yhdestoista – Lightning strikes

Tähän asti blogi ollut paatosta ja treeniraporttia. Ei sitä kukaan jaksa loputtomiin, ainakaan minä kirjoittajana. Siispä…kuva Kashiwan asemalta.

IMG_0341

Joitakin vuosia sitten vietin useita tunteja ja öitä yllä olevan nuoren naisen seurassa. Siistiä, eikö totta! Valitettavasti hän ei ole todellinen, joka tekee asiasta todella säälittävän. Paitsi että miljoonat muutkin ovat tehneet saman. Sittenhän se ei ole lainkaan säälittävää vai mitä?

Hänen nimensä on Lightning ja hän on pääosassa Final Fantasy pelisarjan neljännessätoista osassa (XIV)… osissa. Sarja on ensi vuonna 30 vuotta vanha ja sillä on yli 110 miljoonaa pelaajaa. Kohtalainen määrä verrattuna vaikkapa Suomen väkilukuun.

Tammikuussa pelialalla saatiin kuulla että Lightning tulisi esiintymään LV:n laukkujen mannekiinina. Sinänsä mielenkiintoinen ratkaisu. Kohderyhmä on selvästi nuoret naiset. Jo parikymmentä vuotta sitten Mercedes Benz kohdensi mainontaansa nuorille miehille, vaikka näillä ei hyvin todennäköisesti ollut rahaa elämänsa siinä vaiheessa ostaa mersua. Mielikuviin siis vaikutetaan hyvin nuorena. Vielä kun ratkaistaan äänen syntetisoinnin ongelmat luonnollisen puheen generoimisessa, niin alkaa näyttelijöiden ja mallien puntti tutista. William Gibsonin Idoru alkaa olla todellisuutta.

Kymmenes – suigun


Kuki-suku polveutuu Kumanon alueen vaikutusvaltaisesta Fujiwara-suvun haarasta. Tämä sukuhaara toimi alueella Bettoo-roolissa eli pyhättöjen valvojina. Kumano on uskonnollisesti tärkeä alue Shinto-henkien takia ja myöhemmin myös siihen yhdistyi myös buddhalaisuuden pyhiä hahmoja, joita kunnioitettiin Japanissa. Kuki-klaanilla oli laivastoa ( suigun ) sillä Kumano sijaitsee Honshu-saaren eteläpuolella ja he myös sotivat vihollisklaanien liittoumien kanssa.

Tarkennuksena “oli laivastoa” -kohtaan: Kuki Yoshitaka, Kukishin ryun 9. sôke, oli vuonna 1592 kampaku Toyotomi Hideyoshin laivaston ylin komentaja. Laivastoon kuului n. 9200 laivaa. Yoshitakan alus oli 33-metrinen lippulaiva, Nihonmaru.

Kuki_Yoshitaka_navy
Kuki Yoshitaka ja laivasto. Lähde: Kukishinden Zensho, Ago Kiyotaka, 1983

Laivat olivat pieniä ja valtamerellä aallokko saattoi olla sangen voimakas. Jos käveli tai seisoi kannella jalat suorana lukossa, saattoi päätyä merelle. Nykyään miinalaivalla kävellään jalat koukussa, sillä miinaan ajaessa kansi “lyö” voimakkaasti ylös iskien kehon massan ylös, joka rikkoo polvet siinä tapauksessa että tietty selviää miinasta.

Kukishinden Ryu dakentaijutsun tekniikoissa on oltava polvet koukussa matalassa kamaessa. Mikäli siis haluaa tehdä oikein ja että tekniikat toimivat. Eilen saimme jälleen opetusta Shoden -tason tekniikoissa, kaasulämmittimen puhaltaessa lämpöä lähes nolla-asteiseen dojoon.

Kuki Yoshitakaan liittyvä uutinen: Letters by 16th-century warlords Nobunaga, 
Hideyoshi found in Kobe

Yhdeksäs – Kihon

IMG_0326

Kihon eli perusta on tärkein asia mitä harjoitella. Se on myös loputon suo jolle ei ole pohjaa. Jotta siihen ei hukkuisi, tarvitaan osaavaa opasta.

Tänään saimme reilun tunnin verran opastusta niinkin vaativissa aiheissa kuin Tsuki, Jodan Uke, Kamae, ja yhdessä perustan tukipilareista: Musha Dori. Alkuasetelma ei ollut vahva ja se synkisti opettajaa, mutta kärsivällisellä opastuksella ja meidän kompastelevalla ponnistelullamme saimme tukipilarin taas paremmalle mallille ja opettajalle hymyn kasvoille.

Kuvassa olevat valokuvat ovat irtokappaleita joita näkee muutamilla japanilaisten shihanien saleilla, mutta niitä on julkaistu ainakin seuraavissa lehdissä:
- Fighting Stars Magazine, June 1985
- Black Belt, January 1987

Kahdeksas – kynän tie

Bujinkanissa harjoitellaan kamppailutaiteita ( Martial Arts, Bugei ). Kamppailutaiteilla on kaksi osa-aluetta: Miekka ja Kynä. Helppo jaottelu olisi tietysti nähdä Miekka fyysisenä ja Kynä henkisenä. Valitettavasti, onneksi, kuinka vaan, myös Miekka sisältää erittäin paljon henkistä osa-aluetta sekä kulttuuriperimää, joka vaatii että tutkin Kynän tietä. Budo on siis paljon muutakin kuin ranteen vääntämistä, kuten minua on aina silloin tällöin muistutettu. Kyllä; fyysistä puolta pitää harjoitella paljon, mutta sen lisäksi pitää vielä sivistää itseään.

Tämä blogi on oma yritykseni opetella ja tutkia kynän tietä. Pyrin jäsentämään omia ajatuksiani ja kirjoittaminen antaa hyvän tekosyyn keräillä erilaisia faktoja sekä tarinoita oman pohdinnan tueksi. Toivottavasti tämä yritelmä on viihdyttävää. Muistakaa että olen korkeitaan puuhastelija, enimmäkseen turisti ja kirjoittamiani asioita, vaikka ne sivuavat historiallisia asioita, ei tule ottaa faktoina.

Ensimmäinen vaihe, osa 1 Kynän tiessä on lukeminen. Ei pelkästään musteen vilkaisu vaan myös pyrkimys ymmärtää mitä yritetään sanoa, jäsentää pilkkoa analysoida ja tietty taidokkaan tekstin kanssa (ei omani) pyrkiä löytämään suurempi sanoma, teema.

Kulkiessani Kynän tietä löysin itseni tälläkin reissulla Jimbochon kaupungin osasta. Löysin on tietty epätarkka väritetty tarinoiva ilmaisu, sillä olin jo kotona Suomessa etsinyt mitä vanhoja Hatsumi Sensein kirjoja on myynnissä divareissa. Antikvariaatteihin löytäminen on osa haastetta ja seikkailua josta nautin. Tietä kysyvä ei eksy, paitsi silloin kun antaa johdattaa itsensä harhaan. Viime kerralla minut ohjattiin väärään osoitteseen. Nyt onnistuin ensi yrittämällä haluamaani kauppaan ja pienoisen hyllyjen tutkiskelun, kysymisen jälkeen odotus palkittiin Sengoku Ninpo Zukan (v.1978) -kirjalla.

IMG_0338

Toinen löytö oli Bugei Ryuha Daijiten, joka on japanilaisten kamppailutaiteiden haarojen / tyylien hakuteos. Teoksesta on useita painoksia. Jotenkin luulen loppuosasta löytämäni URL kertoo että kyseessä EI oli ole 60- tai 70-luvun painos. Lukemisiin.