Month: March 2016

Korjauksia ja lisäyksiä

Matka on ohi, mutta ajattelin että jatkan päivittämistä. Ennen kuin säntään uusien aiheiden pariin, korjaan muutamia fakta- ja kirjoitusvirheitä. Lisään myös kiinnostavia viitteitä ja linkkejä. Päivitän tätä postausta ja kerron mikä teksti on muuttunut, ettei tarvitse tuhlata aikaa ihmettelyyn.

Päivitetyt postaukset

  • 2 – muutamia peruslinkkejä lisätty
  • 4 – lisätty linkki wikiin ja kirjaan Amazonissa
  • 5 – linkki jisho-sanakirjasivustoon
  • 6 – linkkejä mm. asemalle ja hautausmaalle
  • 9 – tietoa valokuvista
  • 10 – lisätty tietoa & kuva Kuki Yoshitakasta ja laivastosta
  • 15 – korjattu linkki oikealle sivulle (buddhalaiset jumalat), hieman lisää tietoja mytologisista hahmoista

Päivittelyt on päivitelty. Jos arvoisat lukijat huomaavat vielä pianovihrepaholaisia tai kaipaavat selvennystä johonkin aiheeseen, kommentoikaa tai lähettäkää viestiä. Seuraavaksi teen luultavasti pienen käännösharjoituksen ja sitten pitempi moniosainen tutkielma, jonka aihe on luultavimmin Fudoshin.

Lukemisiin!

Advertisements

Kahdeskymmenes – sinne ja takaisin

Kotona taas. Matka sujui nopeasti ja turvallisesti. Kashiwan majoitus oli vain 2 min kävelymatkan päässä asemasta ja matka oli nopeampi kuin Tokion keskustan kautta. Suosittelisin lämpimästi, mutta taidan olla viimeisten joukossa joka älysi majoittua Kashiwaan harjoitusmatkalla. Tosin, Kashiwa Plaza hotelli on usein ollut täyteen bookattu.

Toki tärkeimmät tuliaiset toimitetaan perille tatamilla, mutta mukaan tarttui harjoitusmateriaalin lisäksi kaikkea hauskaakin.

IMG_0386

Tämä blogi oli itselleni eräänlainen luovan kirjoittamisen harjoitus sekä pyrkimys jäsentää joitain vanhoja ajatuksia. Lisäksi se pakotti jatkuvasti reflektoimaan mitä harjoituksissa opetettiin. Kaikkia asioita en kirjoittanut tarkoituksella auki. Osa asioista on Kuden ja tulee välittää vain suullisesti, mutta laitoin muutamia vihjeitä ja täkyjä tarkkaavaiselle lukijalle tapahtumista. Muutamat ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja antaneet positiivista palautetta kirjoituksista.. Suurkiitokset heille, se motivoi kirjottamaan väsyneenäkin. Luultavasti jatkan kirjoittelua, mutta harvemmin yksinkertaisesti siksi, että kotona on enemmän aikaa tehdä perusteellisempaa pohjatyötä ennen kirjoitusta. Juttujen siis pitäisi olla pitempiä ja parempilaatuisia. Niinhän sitä toivoisi.

Mitä nyt sitten kotona. Matka oli upea kokemus ja meitä hemmoteltiin opetuksen, ruuan, kohtelun ja saamamme avun suhteen. Nyt alkaa kotiläksyjen työstäminen. Moni asia kaipaa hiomista. Shiraishin sensei jakoi eräissä harjoituksissa tarinan kuinka usein Hatsumi sensein harjoitusten jälkeen, he lähtivät kävelylle illalla. Harjoitukset loppuivat klo 24, kävelyä kesti 1-2 tuntia. Aamulla Shiraishi sensei heräsi aikaisin töihin, mutta Hatsumi sensei sanoi että kävely on Kihon. Tutkittuaan sitä aikansa hän tuli mestariksi asiassa ja moni tunnistaa tämän ominaispiirteen hänen taijutsussaan.

Koska sopeuduin liiankin hyvin Japanin unirytmiin, en saanut kunnolla nukuttua ja lopulta klo 4 aamulla lähdin tunnin kävelylle. Lyhyet askeleet, ryhti, jalan kaari… tunnen kipua selässäni, rentoutan selkälihaksia ja hetken päästä kipu häviää. Täytyy harjoitella enemmän, paremmin ja älykkäämmin. Olen nyt 41 vuotias ja olen harjoitellut 21 vuotta. Suurempi osa elämästäni on ollut budon tietä kuin sitä ilman. Täytyy olla hieman omituinen ihminen että harjoittelee budoa, mutta pidän siitä kuin hullu puurosta…

…tai kylmästä riisistä.

IMG_0387

Yhdeksästoista – viimeiset treenit

Eilen oli tuliaisostospäivä ja viimeiset treenit. Kirjoittelen tätä junassa matkalla kentälle. Tuliaisten lisäksi tarjoutui, kiitos Juhan haukankatseen, tilaisuus opiskella hombun Shomenin pyhimyksiä. Turistirysän myymälässä oli iso joukko pieniä patsaita, joissa oli hinnan lisäksi nimilaput. Asiasta kiinnostuneet tutkikoot Shingon buddhismin kolmeatoista bosatsua ja kahdeksan ilmansuunnan vartijoita.

Viimeiset treenit olivat loistavat. Vähän väkeä, olin ainut turisti. Sensei puhui enimmäkseen japania. Tulkkausta ei tullut juuri lainkaan, mutta viesti oli selkeä: Kuzushi. Kun rikot uken tasapainon ja rakenteen, kaikki tekniikat ovat helppoja.

Meillä oli myös pitempi juttutuokio tauolla, jossa päiviteltiin miten yksi tollo turisti myi omia kirjojaan Hombulla tauon aikana. Senseille hän toi lahjaksi yhden kirjoistaan. Ajattelikohan hän että Sensei kaipaa häntä ja haluaa nähdä kuvia missä hän poseeraa eri asennoissa lajin perusteiden mukaan? Vai kaipasiko hän kommenttia miten ahkera hän on ollut kun on tehnyt kirjan… samasta aiheesta mistä kaikki muutkin tollot turistit: huono kopio Hatsumi sensein vanhasta kirjasta? En ostanut kirjaa, sain käyntikortin.

Vein senseille lahjaksi suklaata Suomesta, mutta en tarpeeksi ovelasti. Nyt hän ehti antaa vastalahjaksi yhden harjoitus-Hanbon. Ensi kerralla paremmin… Kaikessa!

Kahdeksastoista – ensimmäinen askel

IMG_0375

Shodan, ensimmäinen askel. Aloittelijoiden ja kamppailulajeja-ei-harrastavien silmissä musta vyö on äärimmäinen maali (liioittelen hieman, myönnetään). Jotain mihin päästään kun on “tosi kova”. Musta vyö on jotain mikä on ansaittu kovalla työllä. Tämä kirjoitus tietty käsittelee aihetta Bujinkanissa, mutta varmasti puree muihinkin lajeihin. Värilliset vyöt ennen mustaa vyötä ovat lapsille. Jep: Lapsille.

Täytettyäsi 18 vuotta olet täysi-ikäinen, et aikuinen! Täysi-ikäisyys on jotain mikä tapahtuu itsestään, kunhan olet elossa ja saavutat 18-ikävuoden. Aikuisuus tulee kokemukset myötä ja teininä saatu “elämän kokemus” on pelkkää haparointia. Olipa kysessä budo taijutsu, karate, judo, bjj, Aikido, … ihan mikä vaan, se on sama asia. Se varmasti ei ole egolle mukava asia, mutta mitä nopeammin hyväksyt asian, voit päästä siitä yli ja jatkaa kehittymistä.

Vyöarvojen myöntäminen Bujinkanissa tapahtuu periaatteella sakizuke eli arvo myönnetään etukäteen ja henkilön on ponnisteltava kasvaakseen siihen. Muissa lajeissa on tietty muut periaatteet, mutta kasvaakseen budossa, harjoittelijan ( mukaanlukien kaikki opettaja / mestaritasot ) olisi suhtauduttava saatuun arvoon kuin olisi velkaa lajille ja pyrkiä parantamaan ymmärrystään lajista.

Tässäkin asiassa on suhtautumisessa eroja Japanin ja muun maailman välillä. Muualla mustaan vyöhön liittyy turha arvostus koska ne ovat “harvassa”. Japanissa vanhaa-, modernia- ja urheilubudoa (hups, oxymoron) harrastetaan lapsena kuten meillä futista ja lätkää junnuina. Japanilaisella kamppailulajien harrastajalla voi olla pari mustaa vyötä esimerkiksi karatesta, judosta ja aikidosta jo 21 -vuotiaana. Siinä ole mitään kummallista tai edes epätavallista, eikä siis luo väärää tavoitetta mustan vyön saavuttamisesta.

Kun käyt treeneissä säännöllisesti, harjoittelet ahkerasti, niin kehityt. Vyöarvot seuraavat matkalla itsestään. Gambatte!

Seitsemästoista – Juhan aatoksia

  
Kourallinen harjoituksia takana ja mitä niistä jää käteen? Kasa enemmän tai vähemmän järjestyksessä kirjoitettuja muistiinpanoja sekä välähdyksen omaisia muistikuvia. Niilläkö sitten pitäisi parantaa omaa tekemistänsä? Ainakin hyviä pointteja on tullut ja paljon. Mutta millään näillä ei loppuen lopuksi ole väliä, jos ajautuu jälleen samaan kotimaan harjoittelumoodiin. Tietysti kotimaassa harjoittelu on erilaista pelkästään senkin takia että ei käy joka päivä treenaamassa ja on muutakin elämää. Silti silloinkun treenaa pitäisi päästä samanlaiseen fiilikseen ja suorittaa tekniikat sillä tunteella mitä täällä paikan päällä painotettiin ja ainakin osittain heijastui tekemiseen.
Onneksi meitä onkin kolme matkalaista muistelemassa samalla dojolla.

Kuudestoista – tarkkuutta

Ennen lähtöä toivoin että olisin saanut opetusta miekan käsittelyssä. Toive on toteutunut vaikka jää nälkä. Lisää pitäisi saada. Tähän mennessä olemme tehneet etikettiä, Kodachi Dori -muotoja ja Kendosta tuttua Kiri Kaeshi -harjoitusta. Päivät käyvät vähiin ja ehkä tällä kerralla ei tehdä enempää. Sitä varten on aina seuraava matka.

Aloitimme eilen Kukishinden Ryu dakentaijutsun Chuuden tason tekemisen. Ehdimme tehdä neljä muotoa ja mustelmat ovat muistona. Someya-Sensei muisteli nuoruuttaan ja kuinka hänen opettajansa teki erityisen kivuliaasti ura oni kudakia yhdistettynä o soto nageen. Toisaalta taijutsun opettelu Kuki-tyyliin on hyödyllistä valmistautumista Kuki-miekkaan. Jälleen painotettiin miten on tärkeää tehdä tekniikat oikein tarkasti. Henka on jotain muuta kuin itse keksityt muunnelmat.

Muiden opettajien harjoituksissa on tehty kihonia. Ei perus perus versiota, vaan yhdistettynä erilaisiin lyönti- ja heitto-ote-harjoitteihin. Hyödyllistä sekä hauskaa.

Viidestoista – Järkähtämätön

Japanilaiset syntyvät shintolaisina ja kuolevat buddhalaisina. Siinä välissä vietetään joulut ja halloweenit. Japanilla oli pitkä kausi jolloin ovet ulkomaailmaan pidettiin suljettuna. Ennen ja jälkeen sitä vaikutteita on imetty naapureilta ja nyt ympäri maailmaa. Uskonnollisia vaikutteita on tullut Kiinasta ja Intiasta. Munkki Kûkai toi lähetysmatkaltaan vuonna 804 kiinasta buddhalaisuuden oppeja, jotka myöhemmin muodostivat Shingon buddhalaisuuden haaran.

IMG_0363

हां

Iso musta hahmo on Fudo Myo-o (Acala, sanskriitti), joka suojelee pahalta ja puolustaa tietoa, oppimista ja valaistusta. Myo-o, säkenöivän viisauden kuninkaat,  on joukko jumalhenkiä, joista Fudô on “pomo”. Näitä hahmoja on varmasti nähnyt jokainen joka on käynyt Japanissa buddhalaisessa temppelissä.

Hombu dojon shomenilla löytyvät myös nämä kaverukset: kahdeksan ilmansuunnan vartijat. Yksi Kannon, muutama Nyorai, muutama Bosatsu ja Fudô Myo-o on siis kahdeksas, joka on yläkuvassa. Kultaisten pyhäinkuvien takana on viuhka, jossa lukee “Fudôshin” oikealta vasemmalle luettuna (yläkuvassa näkyy paremmin).

IMG_0347

Punainen “leijona / koira” on Shishi tai Komainu. Täältä voit lukea lisää mytologiaa:

http://www.onmarkproductions.com/html/8-zodiac-protectors.shtml