Shodan, ensimmäinen askel. Aloittelijoiden ja kamppailulajeja-ei-harrastavien silmissä musta vyö on äärimmäinen maali (liioittelen hieman, myönnetään). Jotain mihin päästään kun on “tosi kova”. Musta vyö on jotain mikä on ansaittu kovalla työllä. Tämä kirjoitus tietty käsittelee aihetta Bujinkanissa, mutta varmasti puree muihinkin lajeihin. Värilliset vyöt ennen mustaa vyötä ovat lapsille. Jep: Lapsille.
Täytettyäsi 18 vuotta olet täysi-ikäinen, et aikuinen! Täysi-ikäisyys on jotain mikä tapahtuu itsestään, kunhan olet elossa ja saavutat 18-ikävuoden. Aikuisuus tulee kokemukset myötä ja teininä saatu “elämän kokemus” on pelkkää haparointia. Olipa kysessä budo taijutsu, karate, judo, bjj, Aikido, … ihan mikä vaan, se on sama asia. Se varmasti ei ole egolle mukava asia, mutta mitä nopeammin hyväksyt asian, voit päästä siitä yli ja jatkaa kehittymistä.
Vyöarvojen myöntäminen Bujinkanissa tapahtuu periaatteella sakizuke eli arvo myönnetään etukäteen ja henkilön on ponnisteltava kasvaakseen siihen. Muissa lajeissa on tietty muut periaatteet, mutta kasvaakseen budossa, harjoittelijan ( mukaanlukien kaikki opettaja / mestaritasot ) olisi suhtauduttava saatuun arvoon kuin olisi velkaa lajille ja pyrkiä parantamaan ymmärrystään lajista.
Tässäkin asiassa on suhtautumisessa eroja Japanin ja muun maailman välillä. Muualla mustaan vyöhön liittyy turha arvostus koska ne ovat “harvassa”. Japanissa vanhaa-, modernia- ja urheilubudoa (hups, oxymoron) harrastetaan lapsena kuten meillä futista ja lätkää junnuina. Japanilaisella kamppailulajien harrastajalla voi olla pari mustaa vyötä esimerkiksi karatesta, judosta ja aikidosta jo 21 -vuotiaana. Siinä ole mitään kummallista tai edes epätavallista, eikä siis luo väärää tavoitetta mustan vyön saavuttamisesta.
Kun käyt treeneissä säännöllisesti, harjoittelet ahkerasti, niin kehityt. Vyöarvot seuraavat matkalla itsestään. Gambatte!
Tooei 