Kahdeskymmenes – sinne ja takaisin

Kotona taas. Matka sujui nopeasti ja turvallisesti. Kashiwan majoitus oli vain 2 min kävelymatkan päässä asemasta ja matka oli nopeampi kuin Tokion keskustan kautta. Suosittelisin lämpimästi, mutta taidan olla viimeisten joukossa joka älysi majoittua Kashiwaan harjoitusmatkalla. Tosin, Kashiwa Plaza hotelli on usein ollut täyteen bookattu.

Toki tärkeimmät tuliaiset toimitetaan perille tatamilla, mutta mukaan tarttui harjoitusmateriaalin lisäksi kaikkea hauskaakin.

IMG_0386

Tämä blogi oli itselleni eräänlainen luovan kirjoittamisen harjoitus sekä pyrkimys jäsentää joitain vanhoja ajatuksia. Lisäksi se pakotti jatkuvasti reflektoimaan mitä harjoituksissa opetettiin. Kaikkia asioita en kirjoittanut tarkoituksella auki. Osa asioista on Kuden ja tulee välittää vain suullisesti, mutta laitoin muutamia vihjeitä ja täkyjä tarkkaavaiselle lukijalle tapahtumista. Muutamat ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja antaneet positiivista palautetta kirjoituksista.. Suurkiitokset heille, se motivoi kirjottamaan väsyneenäkin. Luultavasti jatkan kirjoittelua, mutta harvemmin yksinkertaisesti siksi, että kotona on enemmän aikaa tehdä perusteellisempaa pohjatyötä ennen kirjoitusta. Juttujen siis pitäisi olla pitempiä ja parempilaatuisia. Niinhän sitä toivoisi.

Mitä nyt sitten kotona. Matka oli upea kokemus ja meitä hemmoteltiin opetuksen, ruuan, kohtelun ja saamamme avun suhteen. Nyt alkaa kotiläksyjen työstäminen. Moni asia kaipaa hiomista. Shiraishin sensei jakoi eräissä harjoituksissa tarinan kuinka usein Hatsumi sensein harjoitusten jälkeen, he lähtivät kävelylle illalla. Harjoitukset loppuivat klo 24, kävelyä kesti 1-2 tuntia. Aamulla Shiraishi sensei heräsi aikaisin töihin, mutta Hatsumi sensei sanoi että kävely on Kihon. Tutkittuaan sitä aikansa hän tuli mestariksi asiassa ja moni tunnistaa tämän ominaispiirteen hänen taijutsussaan.

Koska sopeuduin liiankin hyvin Japanin unirytmiin, en saanut kunnolla nukuttua ja lopulta klo 4 aamulla lähdin tunnin kävelylle. Lyhyet askeleet, ryhti, jalan kaari… tunnen kipua selässäni, rentoutan selkälihaksia ja hetken päästä kipu häviää. Täytyy harjoitella enemmän, paremmin ja älykkäämmin. Olen nyt 41 vuotias ja olen harjoitellut 21 vuotta. Suurempi osa elämästäni on ollut budon tietä kuin sitä ilman. Täytyy olla hieman omituinen ihminen että harjoittelee budoa, mutta pidän siitä kuin hullu puurosta…

…tai kylmästä riisistä.

IMG_0387

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s