Category: Uncategorized

Pianovihrepahoilaisia

unarmed

Unarmed Fighting techniques of the Samurai on mainio perusteos Budo Taijutsun harjoittelijalle. Vaikka se ei sisälläkään kaikkea perimätietoa jota Bujinkanissa harjoitellaan, se on kuitenkin sisällöltään kattavin julkaisu mitä koulukuntien tekniikoihin tulee. Hatsumi senseiltä sekä kääntäjiltä iso uurastus. Jotkut käännökset kaipaisivat hieman hiomista japaninkielen ympäripyöreyden vuoksi, mutta suurimmat ongelmat ovat sisällön taittovirheissä.

Koto ryûn luku on suurin ongelmapesä.

1) Hekito gatan listoihin sivulla 90 on lipsahtanut Chuden gatan muotoja. Suito, Gohi, Hetsubi, Tekigaeshi, Koto ja Kakuhi kuuluvat Chuden tasoon, Monpin jälkeen.

2) Sivulla 85 oleva Daken Kirikami Daiji kuuluu Kukishinden ryûun, kuten japaninkielisestä tekstistä näkyy sivulta 237.

3) Sivulla 95 listattu Tewaza Gata kuuluu Kukishinden ryûun, kuten jälleen japaninkielisestä tekstistä sivulta 237 näkyy.

4) Koto ryûn kyusho kartat eivät ole 1-7 numerojärjestyksessä.

Muutamia muitakin osuuksia puuttuu. Päivitän tätä postausta ja kerään löytämäni tähän. Vinkit tervetulleita.

W.I.P.

Gyokko ryû – luku 3

  1. Facing the opponent -kohta sivuilla 48-49 on japanin kielisessä tekstissä (sivu 215)  on “Joryaku” -otsikon alla, joka tarkoittaa että … ehkä… kyseessä on kyseisen tason kirjoitettu kuden.
  2. Sivulla 54 “Geryaku” alkusanat “… Heaven and Earth are one.” pitäisi olla “Heaven, Earth and Man are one.”
  3. Muoto “Gyakuryu” tunnetaan yleisemmin nimellä Gyaku Nagare tai Saka Nagare. Japaninkielinen teksti ei anna lukutapaa.
  4. Keoo- muoto alkaa “The opponent comes in for a single-lapel grab.” Japaninkielinen teksti sanoo “RyooMune” eli tarttuu rinnuksista molemmin käsin. Englanninkielisen tekstin jatko vahvistaa tämän (lyödään “opponent’s hands”).

Takagi Yoshin ryû – luku 6

  1. Daisho Sabaki Gata, Tsuka Kudaki -muodon loppu puuttuu sivulta 138. Puuttuva osa on “, samanaikaisesti potkaise oikealla jalalla alhaalta ylös.” (sivu 226).
Advertisements

Fudôshin osa 2

Aihe jäi edellisellä kerralla mielestäni hieman kesken, niin jatketaanpa taas.

img_0342

金毘羅大権現 (Konpira daikongen) hombu dojon seinällä

Yksi tyyleistä joita Hatsumi-sensei harjoitteli ennen kuin kohtasi Takamatsu-sensein oli Bokuden-ryû. Tsukahara Bokuden (1) oli miekkamestari, joka oli harjoitellut Tenshin Shoden Katori Shinto ryûta ennen kuin perusti oman koulunsa. Hänen kerrotaan sanoneen

“Henkinen tyyneys, ei taito, on kypsän samurain merkki.”

Tämä kuvastaa myös Fudoshinia hyvin, mutta käsite on vielä hämärä. Tutkitaan sitä sen vastakohdan kautta. Zen:ssä painotetaan ettei mieli / sydän ole “sairas”. Näitä sairauksia on neljä (Shikai):

  1. Suuttumus (anger)
  2. Epäröinti (doubt)
  3. Pelko (fear)
  4. Yllätys (surprise)

Suuttumus on vaarallista budokalle. Se voi saada meidät aiheuttamaan vakavia vammoja tai sokaista meidät ympäröivältä tilanteelta. Meille aiheutettu kipu tai solvaus voi tuoda suuttumuksen pintaan ja ehkä vastustaja pyrkiikin juuri tähän houkutellakseen meidät ansaan. Dojolla voi myös helpostikin ilmetä suuttumusta: “Miksi tuo toinen teki noin tarpeettoman kovaa tekniikan? Se ei ollut reilua! Kosto elää” ja niin edespäin. Kaikki eivät ole parhaita kavereita keskenään ja kilpailuhenki on vahvempi toisissa. Suuttumus on hyvä oppia tuntemaan itsessään, harjoittelukumppaneissa ja oppilaissa. Suuttumusta voi olla myös opettajassa, mutta sen korjaaminen ei ole sinun asiasi, vaan opettajan ja hänen opettajansa.

  • Tie buddhaksi tulemiseen tai valaistumiseen alkaa hengittämisellä: Hengitä syvään! Kaikki vaikeudet loppuvat aikanaan ja katoavat ilmaan kuin savun tuprahdus.
  • Do not get angry in order to preserve your own personality!

Epäröinti on myös tuttua dojolla. Epäröinti aiheuttaa haparointia 🙂  Mutôdori -harjoitukset tuovat tämän hyvin esille. Jos ei usko omaan tekemiseen tai harjoiteltaviin asioihin, saa nopeasti miekasta päähänsä tai johonkin muuhun ruumiinosaan “välittömän palautteen”. Liikutaan liian aikaisin, liian myöhään, väärään paikkaan, huonolla kamaella jne. On maltettava odottaa oikeaa hetkeä, kestettävä miekan terän alla (忍, nin). Tässä tarvitaan uskoa (ei uskontoa) omaan tekemiseen, itseluottamusta ja se kehittyy harjoittelun myötä ja pienien pikkuruisten onnistumisien kautta.

  • Tee asioita elämässä, elä siirrä askareita vaan tartu toimeen. Harjoittele ja pistä itsesi likoon. Älä tee asioita puolivillaisesti vaan suurella sydämellä. Mutôdorissa… pyri väistämään viime hetkellä, siirrä ajoitusta aina pienemmäksi. Oikealla hetkellä singahda rohkeasti, oikeassa kamaessa minne pitää. Välillä kalikka kalahtaa, mutta siitä oppii.

Pelko on normaalia, mutta se voi lamaannuttaa. Aloittelija kohtaa dojolla helpommin pelkoa kuin kokenut harjoittelija, mutta pelon kohtaaminen silloin tällöin on tervettä. Keho muistaa että pelosta pääsee ohi ja elämä jatkuu. Itselläni on jonkin asteinen korkean paikan kammo ja Tokyo Skytreen lasilattia 300 metrissä tuntui varsin häijyltä. Mutta päättämällä siirtää jalkoja yksi kerrallaan eteenpäin siitä selvittiin 🙂 Dojolla saa monen silmät laajenemaan pelosta mm. kahden käden (ryote) gyaku nage lukolla ja nostamalla heidät ilmaan. Vaara tulla paiskatuksi päälleen pelottaa useinta täysjärkistä vaikka ukemia on harjoiteltu. Toki siihenkin tottuu ja sitten on etsittävä uusi stimulaation lähde, kenties harjoittelemalla useampia hyökkääjiä vastaan.

Pelko loukkaantumisen jälkeen on voimakas. Kroppa tahtoo tehdä itsensä varjelemiseksi hätäisiä estoliikkeitä. Jos olet koskaan loukkaantunut ja harjoituksissa huomannut tämän ilmiön, sen poistamiseksi joutuu tekemään paljon työtä. Vaikka loukkaantumisia on ehdottomasti syytä välttää, niin niistäkin voi oppia hallitsemaan pelkojaan.

  • Naura pelollesi, se on voimakas lääke. “When you face death, die laughing”. Ehkä sitä ei tarvitse olla kuoleman vaarassa joka viikonloppu, mutta pyri kohtaamaan pelkotilanteitasi. Ehkä naurat itsellesi jälkeenpäin 😀

Yllätys on hauska työkalu. Se voi esimerkiksi ulkona mustalla jäällä kävellessä nostaa adrenaliinia tai sitten sotkea pasmat täysin. Kata-harjoittelussa on varmasti kaikille käynyt että uke hyökkää väärin ja oma suoritus muuttuu niin paljon että koko korttitalo luhistuu. Tämä on oikein! Se on hyvä kata-harjoittelun tarjoama opetus. Itse asiassa mielestäni se ei johtu uken virheestä, vaan siitä että molemmat ovat uppoutuneita harjoitteluunsa. Uke tekee parhaansa ja johtuen jostain mitä hän ei itsekään ehkä tiedä (tasapaino, aukko puolustuksessa, liikkeen virtaus, …), hän tulee tahattomaksi hyökänneeksi eri tavoin kuin käsikirjoituksessa. Molemmat yllättyvät. Torin vastauskin luultavasti tulee yllätyksenä Torille itselleen. Vastauksen laatu paljastaa harjoituksessa puutteita ja tuo esille myös vahvuuksia.

Mutta, yllätys sydämen sairautena: Pointti on jos sitä Zen buddhalaisuuden linssien kautta tarkastellaan, on se että ei saa tarkertua asioihin. Ei saa suunnitella ja luottaa omiin tekniikoihin (ensi torjun ulos ja sitten teen Ujakun lopun). Ei saa päättää omaa vastaustaan etukäteen, vaan pitää pystyä olemaan olettamatta asioita. Tällöin pitkän ja ahkeran harjoittelun avulla vastaukset ovat selkärangassa ja voi keskittyä selviytymiseen.

  • Jos mahdollista ja se on tilanteessa korrektia käytöstä, pyri olemaan uke kun tekniikka näytetään ensimmäisen kerran. Se ensimmäinen kerta on yleensä täynnä yllätyksiä, vaikka luulet tietäväsi tekniikan. Harjoitelkaa hitaasti, vaikka tehtäisiin muotoa. Silloin on aikaa katsoa mistä vaara lähestyy ja yllätykset ovat turvallisia.
  • Viime kertaisen Japanin reissun kotiläksyissä on joukko tekniikoita, jotka alkavat : “Uke attacks freely”. Yllätyksiä luvassa 😉

Näiden sairauksien lääke on Fudôshin, johon zen buddhismissa pyritään mietiskelyllä ja meditaatiolla. Budokan ei välttämättä tarvitse toimia kuin munkki ja laulaa mantroja luostarissa. Ehkä pikemminkin harjoittelun tuloksena sydäntä on taottu ja kiillotettu, sairaudet kaikonneet sekä mieli karkaistu. Saavutettu Fudôshin.

Viitteet:

  1. https://en.wikipedia.org/wiki/Tsukahara_Bokuden
  2. http://www.zen-buddhism.net/zen-concepts/fudoshin.html

Etikettiä lisää


Shidoshikai päättyi juuri. Ei mitään kummallista. Hiukka laulua ja lahjoja senseille. 8 ruokalajia kiinalaista ruokaa liian pitkään keitettynä / haudutettuna. Sensein vanhoista maalauksista on tulossa ensi vuoden helmikuussa näyttely New Yorkiin ja sitten ympäri maailmaa. Steve Olsen on järjestänyt Kickstarter -kampanjan näyttelyn järjestelyiden vauhdittamiseksi.

Eilisissä treeneissä saatiin Okuden kata pakettiin. Paljon mielenkiintoisia lopetuksia joita en ollut ennen Kukishindenissä nähnyt. 

Ennen treenejä Someya Sensei  jatkoi hieman keskustelua joka oli alkanut torstaina koskien etikettiä ja käytöstapoja (manaa). Hän näytti normaalin 45 asteen kumarruksen ja miten miehet ja naiset pitävät käsiä eri tavalla. 90 asteen kumarrusta käytetään yleensä pyhäköillä kumartaessa.

Kumartaessa Shikinissä harjoitusten alussa olisi korrektia nousta välillä seizaan ennen kuin opettaja ja oppilaat kumartavat toisilleen. Kuulemma Hombulla on levinnyt judosta peräisin oleva tapa jäädä alas kumarrukseen. Myöskään seizasta kumartaessa kyynärpäät eivät saisi törröttää sivuille. 

Hän näytti vanhan (90-luvun painos) ja selvästi hartaasti luetun kirjan etiketistä samuraille. Kyseessä on Ogasawara ryun reiho -kirja, joka on laajasti adoptoitu käyttöön eri budokouluissa ja muussa arjessa. Ogasawara ryun edustajat olivat pari vuotta sitten ja taas tänä vuonna Suomessa esittelemässä ratsu-jousiammuntaa (yabusame). Kirjasta löytyy opastusta kumarrusten lisäksi vaikka syömäpuikkojen pitämisessä ja hakaman pukemisessa. Ostin Amazon kindleen sekä englannin- että japaninkieliset versiot.

http://www.ogasawara-ryu.gr.jp/english/book.html

Viimeiset treenit


Palasimme hotellille juuri viimeisistä treeneistä. Tällä reissulla saldoksi tuli 25 kpl. Ehkä sitten taas ensi kerralla ottaa rennommin 🙂

Someya Sensei aloitti harjoitukset sanomalla että viimeksi saimme Okuden tason loppuun, mutta on vielä viides taso, Moguri Shirabe Gata. Ehdimme käydä neljä ensimmäistä muotoa ja saimme muutamia pointteja eri heitoista sekä nyrkeistä.

Matkalaukku on jo suurimmaksi osaksi pakattu. Harjoituspuku kuivuu naulakossa ja aika käydä kohta nukkumaan. Huomenna matkaamme kotiin mukanamme joukko kotiläksyjä sekä tuoreita mustelmia. 

Art of invisibility

Näkymättömyyden taito tai silmältä kätkeytymisen taito on ollut tärkeää myös entisajan sotureille. Myös tämä taito on liitetty buddhalaisjumaliin joilta on pyydetty onnea ja siunausta. Marishiten on toisaalta sodan jumala(tar) ja toisaalta taas auringon jumalatar. Marishiten kuten myös Fudoo Myoo-oo on lähtöisin Intiasta ja häntä kuvataan usein ampumassa jousella ja ratsastamassa villisialla.

marishiten-blogs-yahoo-big

Yksi Marishitenin temppeli, Tokudaiji,  löytyy Tokiosta, Uenosta. Osuvaa on että se on kätketty näkyvälle paikalle Ameyoko ostosbasaarikadun varrelle Uenon asemalta etelään päin. Temppeli on helppo ohittaa vaate-, ruoka- ja muiden kauppojen viedessä huomion.

marishiten_temple

Temppeli on varsin pieni ja vaatimaton tyyliin Jos-olet-nähnyt-yhden-olet-nähnyt-kaikki. Sisällä on pieni temppelikauppa josta voi ostaa tyypilliseen tapaan amuletteja ja siunauksia.

Auringon jumalatar -muodossaan Marishiten on näkymätön, koska hän kätkeytyy auringon loisteeseen. Tästä itselleni tulee mieleen mitä meille on opetettu auringosta ja miekan käytöstä.

hatsumi_kasumi_no_kamae

Luettavaa:

Vielä jaksaa

Yllä Someya Sensein miekkanäyttelystä ostama Daisho-setti. (Kuvan laittamiseen saatiin lupa ilman kysymistä). Miekkojen terät oli ilmeisesti myyty erikseen ja tätä kutsuttiin leikkimielellä “avioeroksi”. Kuvassa näkyvä perheen vaakuna, Kamon, on sama kuin Hatsumi sensein ja Someya sensein perheillä. Samaa vaakunaa ovat käyttäneet myös muutamat muut samurait.

Treenauskunto on vielä yllättävän hyvä huomioon ottaen että oikea jalka alkoi vihoitella jo 3-4:n päivän jälkeen tänne saavuttua. Jalan taive vihoitteli kesällä kunnolla liian riuhtomisen seurauksena ja vei 2 kuukautta saada se toimimaan normaalisti. Oli riski että reissu menisi sen takia pilalle, mutta lepopäivät ja säännöllinen venyttely on mahdollistanut jopa matalien Kukishinden dakentaijutsu muotojen harjoittelun.

Olemme jatkaneet Dakentaijutsun harjoittelua ja nyt olemme Okuden-tason puolivälissä. Hyvällä tuurilla ehdimme saada koko tason kasaan ennen kotiin paluuta tiistaina.

Huomenna on shidoshikain kokous ja ilmeisesti on myös tarkoitus juhlistaa Hatsumi sensein syntymäpäivää joka oli eilen.